käpristyä (52-F) (taivutus[luo]) käpertyä kasaan tulla kurttuiseksi IPA: [ˈkæpristyæ] tavutus: käp‧ris‧ty‧ä refleksiivijohdos verbistä käpristää 1. käpertyä...
käpristyminen (38) teonnimi verbistä käpristyä verbi käpristyä (vartalo käpristy-) + johdin -minen...
käpristyen (taivutusmuoto) 2. infinitiivin aktiivin instruktiivimuoto verbistä käpristyä...
recroqueviller (1., taivutus) käpristää prnl.: se recroqueviller käpristyä, käpertyä recroqueviller Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa...
/ˈkæprisˌt̪elːæˣ/ tavutus: käp‧ris‧tel‧lä ele-johdos verbistä käpristää (tai käpristyä) 1. frekventatiivinen: käpristää substantiivit: käpristeleminen käpristellä...
(perfektiivinen) käpristää, koukistaa, vääntää (ruumiinosista) (refleksiivinen; se) käpristyä, koukistua, vääntyä (ruumiinosista) IPA: /'skʋr̂t͡ʃiti/ tavutus: svkr‧či‧ti...
(taivutus[luo]) kiertyä torvimaiseksi, kiertäytyä rullalle, mennä käppyrään, käpristyä, painautua matalaksi sykkyrään, painautua jotakin vasten, kurtistua Tuohen...