es

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan es merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan es sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten es sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta es on tässä. Sanan es määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananes määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: -es, ES, Es, és

Kansainvälinen

Lyhenne

es

  1. espanjan kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi

Aakkonen

es

  1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) s, S

Liittyvät sanat

Synonyymit


Konjunktio

es

  1. (vanhentunut) vaikka; jos

Etymologia

pronominivartalo e- + latiivinen -s

Substantiivi

es-säveliä
es-säveliä

es (5)

  1. (musiikki) alennettu e-sävel (E♭), enharmoninen sävelen dis kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi es esit
genetiivi esin esien
(esein)
partitiivi esiä esejä
akkusatiivi es;
esin
esit
sisäpaikallissijat
inessiivi esissä eseissä
elatiivi esistä eseistä
illatiivi esiin eseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi esillä eseillä
ablatiivi esiltä eseiltä
allatiivi esille eseille
muut sijamuodot
essiivi esinä eseinä
translatiivi esiksi eseiksi
abessiivi esittä eseittä
instruktiivi esein
komitatiivi eseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo esi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Espanja

Verbi

es

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Hollanti

Substantiivi

es m. (monikko essen)

  1. saarni

Indonesia

Substantiivi

es

  1. jää

Latina

Verbi

es

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum
  2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sum

Latvia

Pronomini

es

  1. (persoonapronomini) minä
    es esmu eiropietis. – olen eurooppalainen.
    es te dzīvoju – asun täällä

Taivutus

Sijamuoto
Nominatiivi es
Genetiivi manis
Datiivi man
Akkusatiivi mani
Instrumentaali mani
Lokatiivi manī
Vokatiivi -

Ranska

Verbi

es

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoona verbistä être

Saksa

Pronomini

Taivutus
nominatiivi es
akkusatiivi es
(refl.) sich
datiivi ihm
(refl.) sich
genetiivi seiner
(refl.) seiner

es n.

  1. (persoonapronomini) se (kun viitataan neutrisukuiseen esineeseen, asiaan tai eläimeen)

Huomautukset

  • Genetiivimuotoa seiner käytetään nykykielessä yhä vähemmän. Se ei ilmaise omistamista, joten sitä ei pidä sekoittaa possessiivipronominiin sein, joka taipuu suvun, luvun ja sijan mukaan.

Liittyvät sanat

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.