kahila
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kahila | kahilat |
| genetiivi | kahilan | kahiloiden kahiloitten (kahilain) |
| partitiivi | kahilaa | kahiloita |
| akkusatiivi | kahila; kahilan |
kahilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kahilassa | kahiloissa |
| elatiivi | kahilasta | kahiloista |
| illatiivi | kahilaan | kahiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kahilalla | kahiloilla |
| ablatiivi | kahilalta | kahiloilta |
| allatiivi | kahilalle | kahiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kahilana | kahiloina |
| translatiivi | kahilaksi | kahiloiksi |
| abessiivi | kahilatta | kahiloitta |
| instruktiivi | – | kahiloin |
| komitatiivi | – | kahiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kahila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
vanha germaaninen laina[1]