kalkkaro (2)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalkkaro | kalkkarot |
| genetiivi | kalkkaron | kalkkarojen kalkkaroiden kalkkaroitten |
| partitiivi | kalkkaroa | kalkkaroita kalkkaroja |
| akkusatiivi | kalkkaro; kalkkaron |
kalkkarot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkkarossa | kalkkaroissa |
| elatiivi | kalkkarosta | kalkkaroista |
| illatiivi | kalkkaroon | kalkkaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkkarolla | kalkkaroilla |
| ablatiivi | kalkkarolta | kalkkaroilta |
| allatiivi | kalkkarolle | kalkkaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkkarona | kalkkaroina |
| translatiivi | kalkkaroksi | kalkkaroiksi |
| abessiivi | kalkkarotta | kalkkaroitta |
| instruktiivi | – | kalkkaroin |
| komitatiivi | – | kalkkaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkkaro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
osittain venäjän sanasta колокол (kólokol), osittain ilmeisesti kalkkaa-verbin omaperäinen johdos[2]