Katso myös: Kartano |
kartano (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartano | kartanot |
genetiivi | kartanon | kartanojen kartanoiden kartanoitten |
partitiivi | kartanoa | kartanoita kartanoja |
akkusatiivi | kartano; kartanon |
kartanot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartanossa | kartanoissa |
elatiivi | kartanosta | kartanoista |
illatiivi | kartanoon | kartanoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartanolla | kartanoilla |
ablatiivi | kartanolta | kartanoilta |
allatiivi | kartanolle | kartanoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartanona | kartanoina |
translatiivi | kartanoksi | kartanoiksi |
abessiivi | kartanotta | kartanoitta |
instruktiivi | – | kartanoin |
komitatiivi | – | kartanoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartano- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
vanha germaaninen laina[1]
|
|
esikartano, herraskartano, karjakartano, kartanohotelli, kartanonherra, kartanonomistaja, kartanorakennus, kartanoromantiikka, kartanotalous, maakartano, sukukartano
kartano