kartta
Suomi
Substantiivi
- mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirros, jossa esitetään jotain tiettyä maantieteellistä aluetta ja sen keskinäisiä sijainteja
- Kartta on monien mielestä suunnistamisen tärkein apuväline.
- Kokonaiskuvan maapallosta saa helpoiten pallon muotoisesta kartasta.
- (murteellinen) karsta
- Ennen kartat olivat kovassa käytössä ja kartattiin ahkerasti, jotta saatiin tehdä kartta- eli raasilankaa
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑrt̪ːɑ/
- tavutus: kart‧ta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartta | kartat |
| genetiivi | kartan | karttojen (karttain) |
| partitiivi | karttaa | karttoja |
| akkusatiivi | kartta; kartan |
kartat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartassa | kartoissa |
| elatiivi | kartasta | kartoista |
| illatiivi | karttaan | karttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartalla | kartoilla |
| ablatiivi | kartalta | kartoilta |
| allatiivi | kartalle | kartoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karttana | karttoina |
| translatiivi | kartaksi | kartoiksi |
| abessiivi | kartatta | kartoitta |
| instruktiivi | – | kartoin |
| komitatiivi | – | karttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karta- | |
| vahva vartalo | kartta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
ruotsin sanasta karta, saksan Karte, ranskan karte < latinan sanasta charta < muinaiskreikan sanasta χάρτης (khártēs)[1]
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: kartake, kartasto, karttaus
- verbit: kartoittaa
Yhdyssanat
aarrekartta, bittikartta, geenikartta, ilmailukartta, ilmakuvakartta, karttaharjoitus, karttajäkälä, karttakeppi, karttakieli, karttakirja, karttakoordinaatisto, karttakoordinaatit, karttakuva, karttakäärö, karttalanka, karttalaukku, karttalehti, karttaliite, karttaluonnos, karttamerkki, karttaoppi, karttapallo, karttapiirros, karttaplotteri, karttapohja, karttapohjoinen, karttapoikkeama, karttaprojektio, karttapöytä, karttarajat, karttarulla, karttaselitys, karttatasku, karttateline, karttatie, kaupunkikartta, kohokartta, korkeuskartta, korkokartta, käsitekartta, latukartta, maailmankartta, maaperäkartta, merikartta, metrokartta, näppäimistökartta, opaskartta, paikkatietokartta, pallokartta, peruskartta, puoluekartta, pöytäkartta, reittikartta, retkeilykartta, seinäkartta, sienikartta, suunnistuskartta, syvyyskartta, sääkartta, tiekartta, tilannekartta, toimituskartta, tonttikartta, topografikartta, tuulikartta, tähtikartta, ulkoilukartta, värikartta, yleiskartta
Idiomit
- olla kartalla — olla perillä asioista; olla ajan tasalla siitä miten asiat ovat
- pysyä kartalla — pysyä tietoisena siitä miten asiat ovat
Aiheesta muualla
- kartta Kielitoimiston sanakirjassa
- kartta Tieteen termipankissa
- Artikkeli 130 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Substantiivi
kartta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta karsi