kaura (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaura | kaurat |
genetiivi | kauran | kaurojen (kaurain) |
partitiivi | kauraa | kauroja |
akkusatiivi | kaura; kauran |
kaurat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaurassa | kauroissa |
elatiivi | kaurasta | kauroista |
illatiivi | kauraan | kauroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kauralla | kauroilla |
ablatiivi | kauralta | kauroilta |
allatiivi | kauralle | kauroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaurana | kauroina |
translatiivi | kauraksi | kauroiksi |
abessiivi | kauratta | kauroitta |
instruktiivi | – | kauroin |
komitatiivi | – | kauroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaura- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Vanha germaaninen laina, rekonstruoitu alkumuoto *ꭓagran-. Vastineita itämerensuomalaisissa kielissä karjalan kakra, vepsän kagr ja viron kaer.[1]
hukkakaura, kaurahattu, kaurahiutale, kaurajauho, kauraleipä, kauralese, kauraliemi, kauramoottori, kauranjyvä, kaurannoki, kauransiemen, kauranviljely, kaurapelto, kaurapuuro, kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, maatiaiskaura, nyhtökaura, papinkaura, punakaura, rehukaura, siemenkaura