vilja
 |
Suomi
Substantiivi
vilja (9)
- ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi
- Vehnä, ruis, kaura ja ohra ovat viljoja. Näistä ohra on vanhin viljalaji.
- (ainesana) näiden kasvien siemet, jotka korjataan talteen ja käytetään ravinnoksi
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋiljɑ/
- tavutus: vil‧ja
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vilja | viljat |
| genetiivi | viljan | viljojen (viljain) |
| partitiivi | viljaa | viljoja |
| akkusatiivi | vilja; viljan |
viljat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viljassa | viljoissa |
| elatiivi | viljasta | viljoista |
| illatiivi | viljaan | viljoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viljalla | viljoilla |
| ablatiivi | viljalta | viljoilta |
| allatiivi | viljalle | viljoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viljana | viljoina |
| translatiivi | viljaksi | viljoiksi |
| abessiivi | viljatta | viljoitta |
| instruktiivi | – | viljoin |
| komitatiivi | – | viljoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vilja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
durra, hirssi, jyvä, kaura, ohra, ruis, kvinoa, tähkä, vehnä, viljavalta, viljavaltainen, viljavuus, viljelmä, viljely, viljelyala, viljely, viljelys
Johdokset
Yhdyssanat
jumalanvilja, kevätvilja, korsivilja, leipävilja, palkovilja, peltovilja, siemenvilja, syysvilja, toukovilja, tuontivilja, uutisvilja, vilja-aitta, vilja-arvoyksikkö, vilja-auma, viljaelevaattori, viljahehto, viljajaloste, viljakaskas, viljakasvi, viljakauppa, viljakirva, viljalaari, viljalaiho, viljalaiva, viljalaji, viljalajike, viljaluste, viljalyhde, viljamakasiini, viljamitta, viljamylly, viljankorjuu, viljankuivaamo, viljankuivaus, viljankuivuri, viljankylvö, viljanleikkuu, viljanolki, viljanoras, viljanpuinti, viljansiemen, viljantuonti, viljantähkä, viljanvienti, viljanviljely, viljanäyte, viljaomavaraisuus, viljapelto, viljaraja, viljaripsiäinen, viljasato, viljaseppä, viljaseula, viljasiilo, viljasuppilo, viljasäiliö, viljasäkki, viljatila, viljatuote, viljavaaka, viljavainio, viljavalmiste, viljavarasto, viljaviina, viljavuori, viljavuosi, viljayksikkö, viljaylijäämä
Aiheesta muualla
- vilja Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 733, 3594, 3889 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Islanti
Verbi
vilja
Ruotsi
Substantiivi
vilja yl. (1) (yks. määr. viljan , mon. epämäär. viljor , mon. määr. viljorna )
Verbi
vilja (epäsäännöllinen)
Taivutus
| Taivutus – vilja | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | vill | – |
| imperfekti | ville | – |
| supiini | velat | – |
| imperatiivi | (vill) | – |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: vilja
- passiivin infinitiivi: –
- aktiivin part. prees: –
- passiivin part. prees: –
- part. perf.: –
Aiheesta muualla
- vilja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Viro
Substantiivi
vilja
- (taivutusmuoto) Sanan vili yksikön genetiivi, partitiivi ja aditiivi .
Aiheesta muualla
- vilja sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)