vehnä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vehnä | vehnät |
genetiivi | vehnän | vehnien (vehnäin) |
partitiivi | vehnää | vehniä |
akkusatiivi | vehnä; vehnän |
vehnät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vehnässä | vehnissä |
elatiivi | vehnästä | vehnistä |
illatiivi | vehnään | vehniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vehnällä | vehnillä |
ablatiivi | vehnältä | vehniltä |
allatiivi | vehnälle | vehnille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vehnänä | vehninä |
translatiivi | vehnäksi | vehniksi |
abessiivi | vehnättä | vehnittä |
instruktiivi | – | vehnin |
komitatiivi | – | vehnine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vehnä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kantauralin wešnä[1]; Sanaa on myös esitetty länsiuralin aikaiseksi lainaksi kampakeraamikkojen puhumasta muinaiskielestä [2].
Vastineita sukukielissä ovat mm. inkeroisen ja karjalan vehnä, modrdvan viš ja marin wištö. Sana on ilmeisesti vanhempi kuin nisu, joka aluksi syrjäytti sen vehnän nimityksenä. Sana on tyypillinen itämurteille, ja ilmeisesti yleistyi uudelleen aluksi jonkin itäisen vehnälajin, kuten emmervehnän tai speltin, nimityksenä. Sittemmin vehnä-sana on 1800-luvulta asti yleistynyt ja syrjäyttänyt nisu-sanan.[3]
|
|
durumvehnä, juolavehnä, kevätvehnä, lasivehnä, pölkkyvehnä, rantavehnä, ruisvehnä, spelttivehnä, syysvehnä, vehnähiutale, vehnäjauho, vehnäkiuru, vehnäkorppu, vehnäleipä, vehnälese, vehnänalkio, vehnänjyvä, vehnänoras, vehnäolut, vehnäpelto, vehnäpulla, vehnäsato, vehnäsuurimo, vehnäsämpylä, vehnäsääski, vehnätaikina, yksijyvävehnä