Katso myös: nišu |
nisu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nisu | nisut |
genetiivi | nisun | nisujen |
partitiivi | nisua | nisuja |
akkusatiivi | nisu; nisun |
nisut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nisussa | nisuissa |
elatiivi | nisusta | nisuista |
illatiivi | nisuun | nisuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nisulla | nisuilla |
ablatiivi | nisulta | nisuilta |
allatiivi | nisulle | nisuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nisuna | nisuina |
translatiivi | nisuksi | nisuiksi |
abessiivi | nisutta | nisuitta |
instruktiivi | – | nisuin |
komitatiivi | – | nisuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nisu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on todennäköisesti johdos ’rintaa’ tai ’nänniä’ merkitsevästä sanasta nisä. Merkityskehityksen takana olisi tällöin valkoisen, makean maidon vertaaminen vaaleaan ja miedonmakuiseen viljaan. Vrt. rieska. Sanalla on vastine kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan, vatjan ja viron nisu, vepsän ńizu, liivin ni'zzõz. Kirjakielessä sana oli vehnän ensisijainen nimitys aina 1800-luvulle, jolloin vehnä korvasi sen.[1]
Ks. vehnä |
Ks. pulla |
1899. Järnefelt Rauanheimo, Akseli. Suomalaiset Amerikassa. Otava. Helsinki. 1899 (digitoitu versio, lataussivu): s. 13
Rukin hyrinä ja kangaspuiden hilske tekivät elämän kotoisaksi kaukaisellakin maalla. Jokainen tuli hyvin toimeen. Paitsi kotoisia viljalajeja ruista, ohraa ja kauraa, viljeltiin myös nisua ja maissia, jota viimeksimainittua kutsuttiin intiaaniohraksi.
nisu
nisu (gen nisu, part nisu)
nisu (gen nisu, part nissu)