Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruis | rukiit |
genetiivi | rukiin | rukiiden rukiitten |
partitiivi | ruista | rukiita |
akkusatiivi | ruis; rukiin |
rukiit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rukiissa | rukiissa |
elatiivi | rukiista | rukiista |
illatiivi | rukiiseen | rukiisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rukiilla | rukiilla |
ablatiivi | rukiilta | rukiilta |
allatiivi | rukiille | rukiille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rukiina | rukiina |
translatiivi | rukiiksi | rukiiksi |
abessiivi | rukiitta | rukiitta |
instruktiivi | – | rukiin |
komitatiivi | – | rukiine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rukii- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ruis- |
Sana on perinteisesti selitetty germaaniseksi lainaksi, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *rugiz (> nykyruotsin råg), mutta myös balttilainen alkuperä voi tulla kyseeseen (vrt. muinaispreussin rugis ja latvian rudzis). Sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, esim. karjalan ruis, vatjan rüiz ja viron rukis.[1]
juhannusruis, kaskiruis, kevätruis, korpiruis, peltoruis, ruishiutale, ruisjauho, ruiskaunokki, ruiskorppu, ruiskukka, ruislajike, ruisleipä, ruislimppu, ruislintu, ruispelto, ruispuuro, ruisrääkkä, ruissato, ruissihtijauho, ruisvehnä, rukiinjyvä, rukiinolki, rukiinsiemen, rukiinviljely, siemenruis, syysruis