ohra (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ohra | ohrat |
genetiivi | ohran | ohrien (ohrain) |
partitiivi | ohraa | ohria |
akkusatiivi | ohra; ohran |
ohrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ohrassa | ohrissa |
elatiivi | ohrasta | ohrista |
illatiivi | ohraan | ohriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ohralla | ohrilla |
ablatiivi | ohralta | ohrilta |
allatiivi | ohralle | ohrille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ohrana | ohrina |
translatiivi | ohraksi | ohriksi |
abessiivi | ohratta | ohritta |
instruktiivi | – | ohrin |
komitatiivi | – | ohrine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ohra- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kantasuomen *oštra < balttilaisesta ’terävää’ merkinneestä sanavartalosta *aštra (ohralla voi olla pitkät ja terävät vihneet); Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen ozra ja odra, karjalan osra, lyydin ja vepsän oze, vatjan ǒzra, viron oder ja liivin vo’ddõrz. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
|
mallasohra, ohrahiutale, ohrajauho, ohraleipä, ohranjyvä, ohransiemen, ohrantähkä, ohranviljely, ohrapelto, ohrapirtelö, ohrapuuro, ohrarieska, ohraryyni, ohrasuurimo, ohravelli, rehuohra, siemenohra, villiohra