arpa
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan arpa merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan arpa sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten arpa sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta arpa on tässä. Sanan arpa määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananarpa määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
- arpajaisissa arvontaan osallistuva lippu tai vastaava; arvontaväline
- Asia ratkaistiin arvalla.
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑrpɑ/
- tavutus: ar‧pa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arpa | arvat |
| genetiivi | arvan | arpojen (arpain) |
| partitiivi | arpaa | arpoja |
| akkusatiivi | arpa; arvan |
arvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arvassa | arvoissa |
| elatiivi | arvasta | arvoista |
| illatiivi | arpaan | arpoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arvalla | arvoilla |
| ablatiivi | arvalta | arvoilta |
| allatiivi | arvalle | arvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arpana | arpoina |
| translatiivi | arvaksi | arvoiksi |
| abessiivi | arvatta | arvoitta |
| instruktiivi | – | arvoin |
| komitatiivi | – | arpoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | arva- | |
| vahva vartalo | arpa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Germaaninen *arƀa (> ruotsin arv ’perintö’). Myös muita germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Vastineita lähisukukielissä karjalan arpa, vatjan arpa, vepsän arb, viron arp ja pohjoissaamen vuorbi.[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: arpajaiset
- verbit: arpoa
Yhdyssanat
arpakuutio, arpalippu, arpaluu, arpanoppa, arpaonni, arpapeli, arpaseteli, arvanheitto, pika-arpa, raaputusarpa, raha-arpa, voittoarpa
Anagrammit
Aiheesta muualla
- arpa Kielitoimiston sanakirjassa
- arpa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Ainu
Verbi
arpa, yksipaikkainen verbi, yksikkö
Liittyvät sanat
Vastakohta
Lähteet
- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Espanja
Substantiivi
arpa f.
Huomautukset
Huomaa, että vaikka arpa on feminiinisukuinen sana, se saa eteensä maskuliiniartikkelin el, sillä se alkaa painollisella a-kirjaimella.
Turkki
Substantiivi
arpa
Viitteet
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.