rapa

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan rapa merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan rapa sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten rapa sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta rapa on tässä. Sanan rapa määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananrapa määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Rapa

Suomi

Substantiivi

rapa (9-E)

  1. mullan ja veden märkä sekoitus, kura, muta, mura, lieju

Ääntäminen

  • IPA: /ˈrɑpɑ/
  • tavutus: ra‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa ravat
genetiivi ravan rapojen
(rapain)
partitiivi rapaa rapoja
akkusatiivi rapa;
ravan
ravat
sisäpaikallissijat
inessiivi ravassa ravoissa
elatiivi ravasta ravoista
illatiivi rapaan rapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravalla ravoilla
ablatiivi ravalta ravoilta
allatiivi ravalle ravoille
muut sijamuodot
essiivi rapana rapoina
translatiivi ravaksi ravoiksi
abessiivi ravatta ravoitta
instruktiivi ravoin
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rava-
vahva vartalo rapa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

  • vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

rapakalja

Idiomit

Aiheesta muualla

  • rapa Kielitoimiston sanakirjassa
  • rapa Tieteen termipankissa

Substantiivi

rapa (9)

  1. Rapan saarella, Ranskan Polynesiassa puhuttava uhanalainen austronesialainen kieli, jolla on noin 500 puhujaa (kielitunnus: ray)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rapa
genetiivi rapan
partitiivi rapaa
akkusatiivi rapa;
rapan
sisäpaikallissijat
inessiivi rapassa
elatiivi rapasta
illatiivi rapaan
ulkopaikallissijat
adessiivi rapalla
ablatiivi rapalta
allatiivi rapalle
muut sijamuodot
essiivi rapana
translatiivi rapaksi
abessiivi rapatta
instruktiivi
komitatiivi rapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rapa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-
Anagrammit

Aiheesta muualla

Italia

Substantiivi

rapa f. (monikko rape)

  1. nauris

Verbi

rapa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rapare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rapare

Katalaani

Substantiivi

rapa f.

  1. rypäleen maltoisa osa, johon eivät sisälly siemenet tai kuori
  2. pieni kimppu oliivi- tai muun puun kukkia
  3. moni vehkakasvien heimoon kuuluva yksisirkkaisten laji tai sellaisen yksilö

Rapanui

Substantiivi

rapa

  1. saari

Rarotonga

Substantiivi

rapa

  1. salama

Ruotsi

Verbi

rapa (1)

  1. röyhtäistä, röyhtäillä
  2. (vanhentunut) pitää narisevaa ääntä

Taivutus

Taivutus – rapa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens rapar rapas
imperfekti rapade rapades
supiini rapat rapats
imperatiivi rapa
Nominaalimuodot

Liittyvät sanat

Johdokset
  • substantiivit: rap

Tuamotu

Substantiivi

rapa

  1. salama

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.