| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikka | keikat |
| genetiivi | keikan | keikkojen (keikkain) |
| partitiivi | keikkaa | keikkoja |
| akkusatiivi | keikka; keikan |
keikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikassa | keikoissa |
| elatiivi | keikasta | keikoista |
| illatiivi | keikkaan | keikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikalla | keikoilla |
| ablatiivi | keikalta | keikoilta |
| allatiivi | keikalle | keikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikkana | keikkoina |
| translatiivi | keikaksi | keikoiksi |
| abessiivi | keikatta | keikoitta |
| instruktiivi | – | keikoin |
| komitatiivi | – | keikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | keika- | |
| vahva vartalo | keikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
keikka yl. (1) (yks. määr. keikkan, mon. epämäär. keikkor, mon. määr. keikkorna)