keila (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keila | keilat |
genetiivi | keilan | keilojen (keilain) |
partitiivi | keilaa | keiloja |
akkusatiivi | keila; keilan |
keilat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keilassa | keiloissa |
elatiivi | keilasta | keiloista |
illatiivi | keilaan | keiloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keilalla | keiloilla |
ablatiivi | keilalta | keiloilta |
allatiivi | keilalle | keiloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keilana | keiloina |
translatiivi | keilaksi | keiloiksi |
abessiivi | keilatta | keiloitta |
instruktiivi | – | keiloin |
komitatiivi | – | keiloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keila- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
keilahalli, keilakilpailu, keilapallo, keilapatteri, keilapeli, keilarata, valokeila