keittiö (3)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keittiö | keittiöt |
genetiivi | keittiön | keittiöiden keittiöitten |
partitiivi | keittiötä | keittiöitä |
akkusatiivi | keittiö; keittiön |
keittiöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keittiössä | keittiöissä |
elatiivi | keittiöstä | keittiöistä |
illatiivi | keittiöön | keittiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keittiöllä | keittiöillä |
ablatiivi | keittiöltä | keittiöiltä |
allatiivi | keittiölle | keittiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keittiönä | keittiöinä |
translatiivi | keittiöksi | keittiöiksi |
abessiivi | keittiöttä | keittiöittä |
instruktiivi | – | keittiöin |
komitatiivi | – | keittiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keittiö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Keittiö on sanasta keittää johdettu oppitekoinen eli sepitetty uudissana, jota on käytetty suomen kirjakielessä 1860-luvulta alkaen. Vanhempia samaa tarkoittavia sanoja ovat olleet keittohuone, kyökki ja ikivanha kota.[1]
keittopaikka, keittokomero, kota, kyökki, köökki, ranskalainen keittiö
apukeittiö, baarikeittiö, dieettikeittiö, eineskeittiö, jakelukeittiö, kansankeittiö, karjakeittiö, katukeittiö, keittiöapulainen, keittiöhenkilökunta, keittiöhenkilöstö, keittiöjäte, keittiökaappi, keittiökaluste, keittiökasvi, keittiömestari, keittiönovi, keittiönpöytä, keittiöpyyhe, keittiösakset, keittiösanasto, keittiötikkaat, keittiötuoli, keittiötuuletin, keittiöveitsi, keittiövälineet, kenttäkeittiö, keskuskeittiö, kesäkeittiö, koekeittiö, koulukeittiö, laitoskeittiö, opetuskeittiö, pienkeittiö, pienoiskeittiö, ravintolakeittiö, suurkeittiö, tupakeittiö, yhteiskeittiö