kemisti (5)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kemisti | kemistit |
| genetiivi | kemistin | kemistien (kemistein) |
| partitiivi | kemistiä | kemistejä |
| akkusatiivi | kemisti; kemistin |
kemistit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kemistissä | kemisteissä |
| elatiivi | kemististä | kemisteistä |
| illatiivi | kemistiin | kemisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kemistillä | kemisteillä |
| ablatiivi | kemistiltä | kemisteiltä |
| allatiivi | kemistille | kemisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kemistinä | kemisteinä |
| translatiivi | kemistiksi | kemisteiksi |
| abessiivi | kemistittä | kemisteittä |
| instruktiivi | – | kemistein |
| komitatiivi | – | kemisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kemisti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
kemisti-insinööri, puistokemisti, sairaalakemisti