Katso myös: Kielo |
kielo (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kielo | kielot |
genetiivi | kielon | kielojen |
partitiivi | kieloa | kieloja |
akkusatiivi | kielo; kielon |
kielot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kielossa | kieloissa |
elatiivi | kielosta | kieloista |
illatiivi | kieloon | kieloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kielolla | kieloilla |
ablatiivi | kielolta | kieloilta |
allatiivi | kielolle | kieloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kielona | kieloina |
translatiivi | kieloksi | kieloiksi |
abessiivi | kielotta | kieloitta |
instruktiivi | – | kieloin |
komitatiivi | – | kieloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kielo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Nimi on johdettu sanasta kieli kasvin kieltä muistuttavien lehtien takia. Murteissa kasvilla on monia kieleen viittaavia nimiä. Kasvin nimenä sana on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sitä vanhempi on merkitys ’suurisuinen’.[1]
|
|
kalliokielo, suutarinkielo, tuonenkielo