kirvellys (39)
kirveltää (heikko vartalo kirvellä-) + -ys
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirvellys | kirvellykset |
| genetiivi | kirvellyksen | kirvellysten kirvellyksien |
| partitiivi | kirvellystä | kirvellyksiä |
| akkusatiivi | kirvellys; kirvellyksen |
kirvellykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirvellyksessä | kirvellyksissä |
| elatiivi | kirvellyksestä | kirvellyksistä |
| illatiivi | kirvellykseen | kirvellyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirvellyksellä | kirvellyksillä |
| ablatiivi | kirvellykseltä | kirvellyksiltä |
| allatiivi | kirvellykselle | kirvellyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirvellyksenä | kirvellyksinä |
| translatiivi | kirvellykseksi | kirvellyksiksi |
| abessiivi | kirvellyksettä | kirvellyksittä |
| instruktiivi | – | kirvellyksin |
| komitatiivi | – | kirvellyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirvellykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirvellys- | |