Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kitka | kitkat |
genetiivi | kitkan | kitkojen (kitkain) |
partitiivi | kitkaa | kitkoja |
akkusatiivi | kitka; kitkan |
kitkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kitkassa | kitkoissa |
elatiivi | kitkasta | kitkoista |
illatiivi | kitkaan | kitkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kitkalla | kitkoilla |
ablatiivi | kitkalta | kitkoilta |
allatiivi | kitkalle | kitkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kitkana | kitkoina |
translatiivi | kitkaksi | kitkoiksi |
abessiivi | kitkatta | kitkoitta |
instruktiivi | – | kitkoin |
komitatiivi | – | kitkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kitka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.[2]
kitkahitsaus, kitkahäviö, kitkajarru, kitkakerroin, kitkaketju, kitkakytkin, kitkapyörä, kitkarengas, kitkasähkö, kitkatekijä, kitkavoima, laakerikitka, lepokitka, liikekitka, liukukitka, liukumiskitka, sisäinen kitka, vierimiskitka