tikka

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan tikka merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan tikka sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten tikka sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta tikka on tässä. Sanan tikka määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanantikka määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Tikka

Suomi

Substantiivi

tikka (9-A)

  1. tikkojen heimon (Picidae) lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa
  2. teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline, heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun

Ääntäminen

  • IPA: /ˈt̪ikːɑ/,
  • tavutus: tik‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tikka tikat
genetiivi tikan tikkojen
(tikkain)
partitiivi tikkaa tikkoja
akkusatiivi tikka;
tikan
tikat
sisäpaikallissijat
inessiivi tikassa tikoissa
elatiivi tikasta tikoista
illatiivi tikkaan tikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tikalla tikoilla
ablatiivi tikalta tikoilta
allatiivi tikalle tikoille
muut sijamuodot
essiivi tikkana tikkoina
translatiivi tikaksi tikoiksi
abessiivi tikatta tikoitta
instruktiivi tikoin
komitatiivi tikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tika-
vahva vartalo tikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

 linnunnimi: itämerensuomalainen onomatopoeettinen sana.[1] Suomen sanojen alkuperän mukaan  pieni heittonuoli: ilmeisesti liittyy linnunnimeen tarkemmin erittelemättä.[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

arabiantikka, bambutikka, guadeloupentikka, haitintikka, harmaalakkitikka, harmaapäätikka, hehkuniskatikka, helmiselkätikka, helmitikka, indokiinantikka, intiantikka, jamaikantikka, jukatanintikka, kaliforniantikka, kaunotikka, keijutikka, keikaritikka, keltakulmatikka, keltakurkkutikka, keltaniskatikka, keltaperätikka, keltaposkitikka, keltasilmätikka, keltatikka, keltaviiksitikka, kirjotikka, kultakaulustikka, kultaniskatikka, kultatikka, kultavatsatikka, käpytikka, liekkiniskatikka, loistikka, maatikka, mahlatikka, mustakulmatikka, mustarintatikka, mäntytikka, nicaraguantikka, nokitikka, okinawantikka, pakistanintikka, panamantikka, pihkatikka, pikkutikka, pisamatikka, pohjantikka, puertoricontikka, punakaulustikka, punapäätikka, punarintatikka, punaselkätikka, punasiipitikka, punatikka, raitatikka, ruskokorvatikka, ruskolakkitikka, ruskoselkätikka, sammaltikka, savuposkitikka, savutikka, sieppotikka, sierramadrentikka, sulttaanitikka, suomurintatikka, suomuvatsatikka, syyriantikka, tammitikka, terhotikka, tikanheitto, tikankontti, tikanpoika, tikkataulu, tuliniskatikka, tuliperätikka, täplätikka, töyhtötikka, valko-otsatikka, valkokulmatikka, valkopäätikka, valkoselkätikka, valkosiipitikka, valkotikka, veritikka, vihertikka, viidakkotikka

Anagrammit

katki, kitka, takki

Aiheesta muualla

  • tikka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

tikka

  1. eräs intialainen ruokalaji

Käännökset

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.