Katso myös: koło |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kolo | kolot |
genetiivi | kolon | kolojen |
partitiivi | koloa | koloja |
akkusatiivi | kolo; kolon |
kolot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kolossa | koloissa |
elatiivi | kolosta | koloista |
illatiivi | koloon | koloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kololla | koloilla |
ablatiivi | kololta | koloilta |
allatiivi | kololle | koloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kolona | koloina |
translatiivi | koloksi | koloiksi |
abessiivi | kolotta | koloitta |
instruktiivi | – | koloin |
komitatiivi | – | koloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kolo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
hampaankolo, hiirenkolo, kallionkolo, ketunkolo, kivenkolo, kololintu, kolonelli, kolopesijä, kolopuu, kuusiokolo, muurinkolo, myyränkolo, pesäkolo, puunkolo, rotankolo
kolo
kolo
kȍlo n.
yksikkö | monikko | |
nominatiivi | kolo | kola |
genetiivi | kola | kola |
datiivi-lokatiivi | kolu | kolima |
akkusatiivi | kolo | kola |
vokatiivi | kolo | kola |
instrumentaali | kolom | kolima |
kolo m. (monikko kolowie)
lyhentymä sanasta kolega
kolo n. (monikko kola)
(koe) lyhentymä sanasta kolokwium, (tanssi) serbokroaatin kolo
kȍlo n. (kyrillinen коло)
kolo n.
sijamuoto | yksikkö | monikko |
---|---|---|
nominatiivi | kolo | kola |
genetiivi | kola | kol |
datiivi | kolu | kolům |
akkusatiivi | kolo | kola |
vokatiivi | kolo | kola |
lokatiivi | kole / kolu* | kolech |
instrumentaali | kolem | koly |