| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kitupiikki | kitupiikit |
| genetiivi | kitupiikin | kitupiikkien (kitupiikkein) |
| partitiivi | kitupiikkiä | kitupiikkejä |
| akkusatiivi | kitupiikki; kitupiikin |
kitupiikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kitupiikissä | kitupiikeissä |
| elatiivi | kitupiikistä | kitupiikeistä |
| illatiivi | kitupiikkiin | kitupiikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kitupiikillä | kitupiikeillä |
| ablatiivi | kitupiikiltä | kitupiikeiltä |
| allatiivi | kitupiikille | kitupiikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kitupiikkinä | kitupiikkeinä |
| translatiivi | kitupiikiksi | kitupiikeiksi |
| abessiivi | kitupiikittä | kitupiikeittä |
| instruktiivi | – | kitupiikein |
| komitatiivi | – | kitupiikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kitupiiki- | |
| vahva vartalo | kitupiikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Alunperin kitupiikki on esiintynyt muodossa kituniikki ja kitunikki, missä alkuosa kitu kuvaa liekkiä, joka hädin tuskin palaa (ns. kituu), ja loppuosa niikki tai nikki tulee venäjän -ник-päätteestä (vrt. niekka). Myöhemmin loppuosa on muuntunut kansanomaiseen muotoon piikki (vrt. sanan sjuk muuntuminen muotoon sukka sanassa mustasukkainen).[2]
|