kives (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kives | kivekset |
genetiivi | kiveksen | kivesten kiveksien |
partitiivi | kivestä | kiveksiä |
akkusatiivi | kives; kiveksen |
kivekset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiveksessä | kiveksissä |
elatiivi | kiveksestä | kiveksistä |
illatiivi | kivekseen | kiveksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiveksellä | kiveksillä |
ablatiivi | kivekseltä | kiveksiltä |
allatiivi | kivekselle | kiveksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiveksenä | kiveksinä |
translatiivi | kivekseksi | kiveksiksi |
abessiivi | kiveksettä | kiveksittä |
instruktiivi | – | kiveksin |
komitatiivi | – | kiveksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kivekse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kives- |
Johdos sanasta kivi, aikaisemmin kirjoitusasussa kiwes[1]. Merkitys verkonpaino on luultavasti vanhempi kuin anatominen. Veteen upotettavien verkkojen painoina on käytetty köytettyjen kivien ja reiällisten kivien lisäksi tuohesta tehtyjä pussukoita, joiden sisällä on useampia kiviä. Anatominen merkitys voi olla näistä tuohipussukoiden sisältämistä kivistä ja siitä että kaikenlaiset verkonpainoina käytetyt kivet on kiinnitetty kalaverkon alaosaan.[2][3]
kiveskohju, kivespussi, kivessyöpä, kivestulehdus, kivestyrä, lisäkives, nuotankives, piilokives, vannekives