muna

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan muna merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan muna sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten muna sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta muna on tässä. Sanan muna määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananmuna määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: munā

Suomi

Muna
Muna

Pronomini

muna

  1. (taivutusmuoto) essiivi murteellisesta muodosta , vrt. minä
    Mitä sää muna tekisit? = Mitä sinä minuna tekisit?

Substantiivi

muna (10)

  1. munivan eläimen (linnun tai matelijan) tuottama alkio, joka kehittyy munittuna sitä ympäröivän kuoren sisällä itsenäiseksi yksilöksi
    Käki laskee munansa toisten lintujen pesiin.
  2. kananmuna elintarvikkeena
    Tuo kaupasta munia!
  3. (monikossa, arkikieltä) kives
    No, poika, älä munias kaivele!
    Joku potkaisi vahingossa pallon sen nuoren miehen munille.
  4. (arkikieltä) siitin
    saada munaa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmunɑ/
  • tavutus: mu‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muna munat
genetiivi munan munien
(munain)
partitiivi munaa munia
akkusatiivi muna;
munan
munat
sisäpaikallissijat
inessiivi munassa munissa
elatiivi munasta munista
illatiivi munaan muniin
ulkopaikallissijat
adessiivi munalla munilla
ablatiivi munalta munilta
allatiivi munalle munille
muut sijamuodot
essiivi munana munina
translatiivi munaksi muniksi
abessiivi munatta munitta
instruktiivi munin
komitatiivi munine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo muna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

kantauralin muna '(linnun) muna, kives'

Merkityksessä siitin todennäköisesti kivestä tarkoittavan sanan virheellisestä käytöstä eli sanan viittauksesta erehtymällä. Mahdollisesti yksinkertaistunut kivestä tarkoittavasta sanasta kullin-muna. Sana on säilynyt meänkielessä muodossa kullinmuna ('kives').

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

ankanmuna, hanhenmuna, kananmuna, kultamuna, kuukunanmuna, käenmuna, käärmeenmuna, linnunmuna, maamuna, munahammas, munahedelmä, munaitiö, munajauhe, munajuusto, munakalvo, munakana, munakastike, munakello, munakenno, munakoiso, munakokkeli, munakokoelma, munakotelo, munakuppi, munakäsikranaatti, munaleikkuri, munalikööri, munalukko, munalusikka, munamaito, munamakaroni, munamankeli, munanasetin, munanjohdin, munankeitin, munankeltuainen, munankuori, munanlasku, munanruskuainen, munapesäke, munapistin, munapää, munarakkula, munasampoo, munasarja, munasiitos, munasolu, munatiehyt, munatorvi, munatoti, munavaahto, munavelli, munavoi, munitusmuna, muurahaisenmuna, mätimuna, mätämuna, nahkamuna, pesämuna, pääsiäismuna, sammakonmuna, silmämuna, suklaamuna, tuulimuna, täinmuna, uppomuna, viiriäisenmuna

Idiomit

  • (puhekieltä) olla munaapokka, rohkeus, uskallus (yl. partiivissa)
    Ei taida olla äijällä munaa.

Aiheesta muualla

  • muna Kielitoimiston sanakirjassa
  • muna Tieteen termipankissa

Karjala

Substantiivi

muna

  1. muna

Aiheesta muualla

  • muna Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Vepsä

Substantiivi

muna (gen munan, mon part munid)

  1. muna

Viro

Substantiivi

muna (gen muna, part muna)

  1. muna
  2. kananmuna
    toores muna – raaka muna
    keedetud muna – keitetty muna
    praetud muna – paistettu muna
    härjasilm – Yhdeltä puolelta paistettu muna jossa keskellä löysä keltuainen, häränsilmä.
    kooreta keedetud munauppomuna
    võileib kilu ja munaga – kilohaili-munaleipä

Taivutus

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

Võro

Substantiivi

muna (gen muna, part munna)

  1. muna

Lähteet

Vepsä
  • Latviešu-lībiešu-angļu sarunvārdnīca / Valda Šuvcāne, Ieva Ernštreite. – Rīga : Livõd It, 1999.
Ladattava PDF: LLA eraksti 2005
Võro
  • Võro-eesti synaraamat / Jüvä Sullõv. – Tarto : Võro instituut, 2002.
Verkkoversio: Synaraamat
  1. Renvall, Gustaf. Lexicon Linguae Finnicae (1826).
  2. Lampinen, Lars. Meänkielen sanakirja.