ei

Katso myös: Ei, -ei, ei-

ei

1. kielteinen vastaus kysymykseen

   Onko Pekka täällä? -Ei.

2. mielipahaa tai epätoivottua asiaa ilmaiseva

   Voi ei! Auto hajosi!

   Ei! Miksei taaskaan onnistanut?

• IPA:

aggressiivi, kieltomuoto, kieltoverbi, ällös, älä

• (kieltävä vastaus kysymykseen) kyllä

ei-jumalallinen ei-kommunistinen ei-mikään, ei-sosialistinen, ei-ääni

• ei Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 123, 954, 2189, 3838 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

ei

1. yksikön 3. persoonan muoto kieltoverbistä

   Hän ei ole kotona.

• Kieltoverbi taipuu persoonissa.
• ⁽¹⁾Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.

tule|n → älä tule

• ⁽²⁾Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/dä ja lisäämällä ko/kö (+rajageminaatio):

tul|la → älkää tulko

kts. verbin taivutusmuotojen luokka

ei n. (monikko eieren)

1. muna

• eisprong

ei (ei vertailuasteita)

1. (vanhahtava) vastaa suomen kieltoverbiä

   Ég veit ei hvað skal segja.

   En tiedä, mitä sanoisin.

eī

1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta is
2. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta is
3. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) yksikön feminiinin datiivimuoto sanasta ea
4. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta id

ei

1. epämääräinen artikkeli, ei suomenneta

• en, et

ei m.

1. (persoonapronomini) he (miehiä sisältävästä joukosta), vrt ele

• objektimuoto: painollinen: ei / painoton: îi
• genetiivi: lor
• datiivi: painollinen: lor / painoton le
• refleksiivinen:
  • objektimuoto: painollinen: sine / painoton: se
  • datiivi: painollinen: sieşi / painoton: îşi

ei

1. (taivutusmuoto) painollinen datiivi sanasta ea, hänelle (f.)

• (painoton) îi

ei

1. ei

   ei sa – ei saa

   ei sa – ei voi

ei (`ei)

1. predikaattiin kiinteästi liittyvä, imperatiivimuotoja lukuun ottamatta taipumaton kieltosana.

   Ma ei tee seda. – En tee sitä.

   Kas sa ei tea? – Etkö tiedä?

   Need ei tulnud. – Ne eivät tulleet.

2. (taipumaton kieltosana) ei

   Ei, ära tee nii! – Ei, älä tee noin!

   Ei iialgi! – Ei ikinä! (syn. mitte)

3. (voi) ei, eikä jms.; tunteellista reaktiota ilmaisevissa huudahduksen omaisissa lauseissa interjektiota muistuttava sana

   Ei, ma ei või! – Ei, eikä / mä kuolen ( nauruun, häpeään tms.)!

   Ei, pole tõsi! – Eikä, ei voi olla totta!

4. edellä sanotun korjaamista tai täydentämistä ilmaiseva interjektion omainen välihuomautus

   Sajad, ei, tuhanded hukkusid. – Sadat, ei, tuhannet menehtyivät.

5. retoristen kysymyslauseiden, huudahdusten jms. ilmausten syntaksiin kuuluva sana; käännettävissä usein suomen partikkeleilla

   Mille kõige pärast küll tema muret ei tunne! – Mitäpä hän nyt ei murehtisi!

   nii uskumatu kui see ei kõla – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin

   Mis imeasju seal küll näha ei saanud! – Mitä ihmeellisyyksiä siellä saikaan nähdä!

   Kuidas ta ka ei püüdnud salata, kõik oli asjatu. – Yrittipä hän vaikka miten salailla, se kaikki oli turhaa.

   Ükskõik mida ma ka ei teeks, sinuga hakkama ei saa. – Teinpä sitten mitä hyvänsä, sinun kanssasi en/ei tule toimeen.

• Imperatiivissa sanan muoto on ära (ärge, ärgem, ärgu)

• pole, mitte, ega, ära, ärge, teps
• eba-

• (ei) jah, jaa, küll

ei

1. ei

   kas ei või jaa? – kyllä vai ei?

   Tema vastuseks oli järeleandmatu ei. – Hänen vastauksensa oli periksiantamaton ei.

• jaa

• ei Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• Eesti keele põhisõnavara: PSV / ei
• EKSS / ei