Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
emme merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
emme sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
emme sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
emme on tässä. Sanan
emme määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
emme määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Substantiivi
emme
- (murteellinen) ruoka
- Katso missä paikalliset syö, siellä on yleensä hyvät emmeet. (vauva.fi/keskustelu)
- Pistorasia ei tarjonnut enää virtaa, eikä kyökki emmettä, mutta kukkapenkkien istutukset kukoistivat uskollisesti. (esoteerinenmaantiede.blogspot.com)
- (murteellinen, kuvaannollisesti) eväät
- 15-vuotiaalla espoolaisnuorella on kieltämättä hyvät emmeet sovittelijan taitoja vaativaan ammattiin (yle.fi)
- Nyt on hyvät emmeet olemassa. Lappi tukee tätä esitystä. (E-J Tennilä, eduskunta 2004)
- (murteellinen) aine
- Reilusti vaan taskulämmintä emmettä sinne lämpöiseen lukkoon ja renkuttelua. (renaultkeskustelu.net, 2008)
- Sitä oli vielä joillakin vanhemmilla suutareilla sellaista "vanhanajan saapasrasvaa" ja saattaa olla vieläkin ja se oli kunnon emmettä. (forum.eralle.net, 2012)
Etymologia
- muodosta emne << mahdollisesti ruotsin ämne
Verbi
emme (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)
- monikon 1. persoonan muoto kieltoverbistä
- Me emme halua hiihtää.
Taivutus
- Kieltoverbi taipuu persoonissa.
- (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
- tule|n → älä tule
- (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/dä ja lisäämällä ko/kö (+rajageminaatio):
- tul|la → älkää tulko
| Kieltoverbin taivutus
|
| persoona |
indikatiivi
konditionaali
potentiaali |
imperatiivi |
optatiivi
|
| yks. 1. (minä) |
en1 |
– |
–
|
| yks. 2 (sinä) |
et1 |
älä1 |
ällös1
|
| yks. 3. (hän) |
ei1 |
älköön2 |
–
|
| mon. 1. (me) |
emme1 |
älkäämme2 |
–
|
| mon. 2. (te) |
ette1 |
älkää2 |
–
|
| mon. 3. (he) |
eivät1 |
älkööt2 |
–
|
Etymologia
kts. verbin taivutusmuotojen luokka