id

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan id merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan id sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten id sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta id on tässä. Sanan id määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananid määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: I'd, ID, id.,

Kansainvälinen

Lyhenne

id

  1. indonesian kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi

Substantiivi

id (5)

  1. (psykologia) viettipohja (psykoanalyysi-teorian mukaan yksi ihmisen mielen kolmesta kerroksesta)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi id idit
genetiivi idin idien
(idein)
partitiivi idiä idejä
akkusatiivi id;
idin
idit
sisäpaikallissijat
inessiivi idissä ideissä
elatiivi idistä ideistä
illatiivi idiin ideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi idillä ideillä
ablatiivi idiltä ideiltä
allatiivi idille ideille
muut sijamuodot
essiivi idinä ideinä
translatiivi idiksi ideiksi
abessiivi idittä ideittä
instruktiivi idein
komitatiivi ideine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo idi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • id Tieteen termipankissa

Espanja

Verbi

id

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ir

Latina

Pronomini

id n.

  1. (demonstratiivinen) se (viittaa neutrisukuiseen henkilöön, asiaan tai esineeseen)

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi is ea id nominatiivi
eae ea
akkusatiivi eum eam id akkusatiivi eōs eās ea
genetiivi eius eius eius genetiivi eōrum eārum eōrum
datiivi datiivi eīs eīs eīs
ablatiivi ablatiivi eīs eīs eīs

Norja

Substantiivi

id (iden)

  1. säynävä, säyne

Ruotsi

Substantiivi

id yl. (2) (yks. määr. iden , mon. epämäär. idar , mon. määr. idarna )

  1. säynävä, säyne