koko

koko (taipumaton)

1. kaikki, täysi

   Koko kuorma oli pilaantunut.

   Koko kesäloman on satanut.

   Arki koko ankeudessaan.

   Tästä on varmaan kuullut koko kaupunki ennen minua.

2. aikamoinen, melkoinen

   Meitä oli siellä koko joukko.

   Tämä herättää koko joukon kysymyksiä.

3. käytetään korostussanana

   Heitä roskiin koko romu!

   Vaikea sanoa, kun en tunne koko miestä.

   Alunperin Suomi ei kuulunut koko kiertueohjelmaan, (KSML)

• IPA: /ˈkoko/
• tavutus: ko‧ko

• Sanaa käytetään vain yksiköllisten substantiivien määreenä.

• keskikokoinen
• kokonainen
• kokonaisuus
• kookas
• leksikaalistuneita taivutusmuotoja: koolla, koolle, koossa, kokoon

kokoaskel, kokoilta, kokoliha, kokomaito, kokomusta, kokonelson, kokonuotti, kokoparta, kokopitkä, kokopuku, kokopullo, kokosivu, kokosukeltaja, kokosävelaskel, kokotauko, kokoveri

koko

1. varsin, jokseenkin, melko

   Koko paljon sieltä löytyikin.

   Tulimme koko railakkaasti.

• koko joukon

• koko Kielitoimiston sanakirjassa

koko (1-D)

1. Kertoo absoluuttisista tai suhteellisista fyysisistä mitoista, sen kuinka suuri tai pieni joku tai jokin on. Koko voidaan ilmaista numeroin tai kirjainsymbolein. Esimerkiksi pituus, leveys, syvyys; pinta-ala; tilavuus.

   Kengät ovat kokoa 8 ja T-paita XL:ää.

   Säiliön koko on 500 litraa.

   Missä ko'oissa tätä puseroa on?

   Yhden koon sukkahousut

   Moskovan lähiöiden kerrostalot ovat kooltaan häkellyttäviä.

• vetoisuus
• mittasuhde

• adjektiivit: kokoinen, kookas

foliokoko, hajakoko, jumbokoko, keskikoko, kirjainkoko, kirjasinkoko, kokoaikainen, kokolattiamatto, koossapysyvä, kuppikoko, kuvakoko, kuviokoko, miniatyyrikoko, minimikoko, määräkoko, nollakoko, normaalikoko, paperikoko, pienoiskoko, raekoko, rouvakoko, ryhmäkoko, silmäkoko, standardikoko, tabloidikoko, taskukoko, tilakoko, tuumakoko, vakiokoko, välikoko

• Artikkeli 1016 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

koko

1. (eläintiede) kukko

koko

1. (biologia) veri