Katso myös: Kukko |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kukko | kukot |
genetiivi | kukon | kukkojen |
partitiivi | kukkoa | kukkoja |
akkusatiivi | kukko; kukon |
kukot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kukossa | kukoissa |
elatiivi | kukosta | kukoista |
illatiivi | kukkoon | kukkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kukolla | kukoilla |
ablatiivi | kukolta | kukoilta |
allatiivi | kukolle | kukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kukkona | kukkoina |
translatiivi | kukoksi | kukoiksi |
abessiivi | kukotta | kukoitta |
instruktiivi | – | kukoin |
komitatiivi | – | kukkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuko- | |
vahva vartalo | kukko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
germaaninen laina[1]; Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla ja ilmeisesti vanhemmassa Uppsalan evankeliumikirjassa[2].
aapiskukko, fasaanikukko, hanhikukko, kalakukko, kalkkunakukko, karikukko, kukkoilla, kukkoilu, kukkokiekuu, kukkonen, kukkopilli, kukkopoika, kukkopoikanen, kukkorääkkä, kukkotappelu, kukonaskel, kukonharja, kukonheltta, kukonkannus, kukonlaulu, kukonpoika, kukonpoikanen, lanttukukko, lihakukko, metsokukko, muikkukukko, patakukko, riekkokukko, riikinkukko, rokkikukko, salvokukko, salvukukko, savikukko, suokukko, tappelukukko, teerikukko