korpi

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan korpi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan korpi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten korpi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta korpi on tässä. Sanan korpi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankorpi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Korpi

Suomi

Substantiivi

korpi (7-E)

  1. suotyyppi, jolla kasvaa puita, enimmäkseen kuusta ja koivua
  2. (arkikieltä) syrjäseutu, alue joka on kaukana tiheämmästä asutuksesta
    muuttaa asumaan korpeen
    asua korvessa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkorpi/
  • tavutus: kor‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korpi korvet
genetiivi korven korpien
(korpein)
partitiivi korpea korpia
akkusatiivi korpi;
korven
korvet
sisäpaikallissijat
inessiivi korvessa korvissa
elatiivi korvesta korvista
illatiivi korpeen korpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi korvella korvilla
ablatiivi korvelta korvilta
allatiivi korvelle korville
muut sijamuodot
essiivi korpena korpina
translatiivi korveksi korviksi
abessiivi korvetta korvitta
instruktiivi korvin
komitatiivi korpine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korve-
vahva vartalo korpe-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kangaskorpi, korpihotelli, korpi-imarre, korpikansa, korpikuusi, korpilaki, korpilakko, korpimaa, korpimaisema, korpimetsä, korpimetso, korpiniitty, korpipaatsama, korpiroju, korpisärki, korpisoturi, korpisuo, korpitaipale, korpitaival, korpivaellus, lehtokorpi, lettokorpi, nevakorpi, ruohokorpi

Muut

Aiheesta muualla

  • korpi Kielitoimiston sanakirjassa
  • korpi Tieteen termipankissa

Serbia

Substantiivi

korpi

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta korpa
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta korpa
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta korpa