kova

Katso myös: kõva

kova (10) (komparatiivi kovempi, superlatiivi kovin) (taivutus)

1. sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää

   Kivi on kovaa kauttaaltaan.

   Tämä muna on keitetty liian kovaksi.

2. (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan
3. (äänestä) luja

   Kova meteli on sietämätöntä.

4. vaatimuksiltaan ankara, tiukka

   Virtanen on kova ja ankara ihminen.

   Pääsykoe oli tiukka ja kova koitos.

5. (iskusta) luja
6. (janosta) ankara

   Minulla on kova jano.

7. (sodankäynti) ammuksista, vastakohtana harjoitusammuksille

   Täällähän ammutaan kovilla.

8. pornografia, jossa näytetään seksuaaliakteja

• IPA: /ˈkoʋɑ/
• tavutus: ko‧va

• ankara, julma, navakka, sydämetön, tiukka, voimakas, äänekäs

• adverbit: kovasti
• adverbit: kovaa
• substantiivit: kovuus
• verbit: koventua, koveta, kovettaa, kovettua, kovistella, kovittaa

• (materiaalista) pehmeä
• (äänestä) hiljainen, heikko
• (ihmisestä) lempeä
• (munasta) löysä

kivenkova, kivikova, kovakalvo, kovakantinen, kovakourainen, kovakumi, kovakuoriainen, kovalevy, kovametalli, kovanaama, kovaotteinen, kovaotteisuus kovasydäminen, kovapanosammunta, luunkova, metallinkova, piinkova, puolikova, raudankova, teräksenkova, timantinkova

• kovaksi keitetty
• kova luu
• kovat piipussa
• ottaa koville

• kova Kielitoimiston sanakirjassa
• kova Tieteen termipankissa
• Artikkelit 312, 674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kova

1. kova

kova

1. kova

• kova Karjalan kielen verkkosanakirjassa

kova

1. tuli

• IPA: /ˈkova/

• Gunter Senft (1986), Kilivila: the Language of the Trobriand Islanders. Berlin • New York • Amsterdam: Mouton de Gruyter, ISBN 3-11-010781-3 (englanti)

kova f.

1. taistelu

• IPA:

kova

1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalimuoto sanasta kova

kova

1. kova ^{ETY: kõva}

kova

1. ämpäri, sanko

kova

1. piikivi

kova

1. kova