kriminologi
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kriminologi | kriminologit |
| genetiivi | kriminologin | kriminologien (kriminologein) |
| partitiivi | kriminologia | kriminologeja |
| akkusatiivi | kriminologi; kriminologin |
kriminologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kriminologissa | kriminologeissa |
| elatiivi | kriminologista | kriminologeista |
| illatiivi | kriminologiin | kriminologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kriminologilla | kriminologeilla |
| ablatiivi | kriminologilta | kriminologeilta |
| allatiivi | kriminologille | kriminologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kriminologina | kriminologeina |
| translatiivi | kriminologiksi | kriminologeiksi |
| abessiivi | kriminologitta | kriminologeitta |
| instruktiivi | – | kriminologein |
| komitatiivi | – | kriminologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kriminologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|
|
kriminologi yl. (yks. määr. kriminologin , ei monikkoa)
kriminologi