kumina (12)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kumina | kuminat |
genetiivi | kuminan | kuminoiden kuminoitten (kuminain) |
partitiivi | kuminaa | kuminoita |
akkusatiivi | kumina; kuminan |
kuminat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuminassa | kuminoissa |
elatiivi | kuminasta | kuminoista |
illatiivi | kuminaan | kuminoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuminalla | kuminoilla |
ablatiivi | kuminalta | kuminoilta |
allatiivi | kuminalle | kuminoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuminana | kuminoina |
translatiivi | kuminaksi | kuminoiksi |
abessiivi | kuminatta | kuminoitta |
instruktiivi | – | kuminoin |
komitatiivi | – | kuminoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kumina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana
ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää[1]
italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,
kumina (12)
kumina