kumina

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kumina merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kumina sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kumina sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kumina on tässä. Sanan kumina määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankumina määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Kumina (Carum carvi)

Substantiivi

kumina (12)

  1. koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (Carum carvi), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös lehtiä käytetään mausteena
  2. (yleisesti) mikä tahansa kuminojen (Carum) suvun kasvi
  3. kuminanhedelmä

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkuminɑ/
  • tavutus: ku‧mi‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumina kuminat
genetiivi kuminan kuminoiden
kuminoitten
(kuminain)
partitiivi kuminaa kuminoita
akkusatiivi kumina;
kuminan
kuminat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuminassa kuminoissa
elatiivi kuminasta kuminoista
illatiivi kuminaan kuminoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuminalla kuminoilla
ablatiivi kuminalta kuminoilta
allatiivi kuminalle kuminoille
muut sijamuodot
essiivi kuminana kuminoina
translatiivi kuminaksi kuminoiksi
abessiivi kuminatta kuminoitta
instruktiivi kuminoin
komitatiivi kuminoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana

Etymologia

ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,

kuminanhedelmä

Substantiivi

kumina (12)

  1. kumea ääni
    Leipä on valmis kun pohjaan koputtaessa kuuluu ontto kumina.

Käännökset

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • kumina Kielitoimiston sanakirjassa
  • kumina Tieteen termipankissa

Substantiivi

kumina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kumi

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 73. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.