kummi
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kummi merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kummi sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kummi sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kummi on tässä. Sanan kummi määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankummi määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Kummi
Suomi
Substantiivi
- lapsen kasteen todistaja, joka on valittu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta ja huolehtimaan osaltaan tämän hengellisestä kasvatuksesta; kummeja on yleensä kaksi, joista toinen on perinteisesti ollut sylikummi
- lapsen kummit
- henkilö, joka jollakin tavalla on ottanut huolehtiakseen vieraasta lapsesta
- SOS-lapsikylän kummit
- (murteellinen) kumi
Ääntäminen
- IPA: /ˈkumːi/
- tavutus: kum‧mi
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummi | kummit |
| genetiivi | kummin | kummien (kummein) |
| partitiivi | kummia | kummeja |
| akkusatiivi | kummi; kummin |
kummit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummissa | kummeissa |
| elatiivi | kummista | kummeista |
| illatiivi | kummiin | kummeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummilla | kummeilla |
| ablatiivi | kummilta | kummeilta |
| allatiivi | kummille | kummeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummina | kummeina |
| translatiivi | kummiksi | kummeiksi |
| abessiivi | kummitta | kummeitta |
| instruktiivi | – | kummein |
| komitatiivi | – | kummeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
- keskiaikainen ruotsalainen laina[2]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: kummius
Yhdyssanat
kummilahja, kummilapsi, kummilusikka, kumminlahja, kummiperhe, kummipoika, kummisetä, kummityttö, kummitytär, kummitäti, kummivanhempi, seurakuntakummi, sylikummi
Idiomit
- kummin kaima
- (leikkimielinen) kuka tahansa hyvin etäinen sukulainen tai tuttava
- Kuulin kihlauksesta serkun vaimon kummin kaimalta.
- (leikkimielinen) kuka tahansa hyvin etäinen sukulainen tai tuttava
Aiheesta muualla
- kummi Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
Substantiivi
kummi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kumm
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kumm
- (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivi sanasta kumm
Viitteet
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).