Katso myös: kunā, küna |
kuna
kuna
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuna | kunat |
genetiivi | kunan | kunien (kunain) |
partitiivi | kunaa | kunia |
akkusatiivi | kuna; kunan |
kunat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kunassa | kunissa |
elatiivi | kunasta | kunista |
illatiivi | kunaan | kuniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kunalla | kunilla |
ablatiivi | kunalta | kunilta |
allatiivi | kunalle | kunille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kunana | kunina |
translatiivi | kunaksi | kuniksi |
abessiivi | kunatta | kunitta |
instruktiivi | – | kunin |
komitatiivi | – | kunine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kuna
Kantasanasta kun ja adjektiivin päätteestä -a
kúna f.
yksikkö | monikko | |
nominatiivi | kuna | kune |
genetiivi | kune | kuna |
datiivi-lokatiivi | kuni | kunama |
akkusatiivi | kunu | kune |
vokatiivi | kuno | kune |
instrumentaali | kunom | kunama |
kúna f. (kyrillinen куна)
kuna f.
kuna