kun

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kun merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kun sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kun sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kun on tässä. Sanan kun määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankun määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: -kun, Kun., kůň

Suomi

Konjunktio

kun

  1. (alistuskonjunktio) aloittaa aikaa ilmaisevan sivulauseen; sitten kun
    Kissa on innoissaan, kun se saa hiiren kiinni. (viittaa samanaikaiseen tapahtumiseen)
    Tuskin yksi oli lähtenyt, kun toinen tuli. (viittaa aiemmin tapahtuneeseen)
    Kun saan tämän valmiiksi, menen kotiin. (viittaa tulevaan aikaan)
  2. aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee vastakkaisen näkökannan
    Eilen kävimme ulkona, kun taas tänään joudumme pysyttelemään sisätiloissa.
  3. aloittaa itsenäisen lauseen, usein toivomusta, toivotusta tai tunnetta ilmaisevana
    Kun se sen vielä ymmärtäisi!
  4. (arkikieltä) koska
    Ruotsi hävisi Suomelle vuonna 1995 jääkiekossa, kun Ruotsi oli liian itsevarma voitostansa.
  5. (puhekieltä) komparatiivisena konjunktiona kuin-sanan sijaan
    Sekin oli parempi kun ei mitään.
  6. (slangia) vaan
    Ei kun torstaina.

Ääntäminen

Etymologia

Kun on kehittynyt kuin-sanasta, joka on monikon instruktiivi ku-pronominivartalosta. Murteissa sanoja ei eroteta toisistaan ja yleiskielessäkin ero on paikoin häilyvä.[1]

Käännökset

Aiheesta muualla

  • kun Kielitoimiston sanakirjassa

Aklanon

Konjunktio

kun

  1. (alistuskonjunktio) jos

Esperanto

Prepositio

kun

  1. kanssa, mukana, kera

Norja

Adverbi

kun

  1. vain

Tanska

Adverbi

kun

  1. vain

Unkari

Substantiivi

kun

  1. kumaani (lainen)

Uzbekki

Substantiivi

kun

  1. päivä

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.