Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
kuin merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
kuin sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
kuin sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
kuin on tässä. Sanan
kuin määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
kuin määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Suomi
Adverbi
kuin
- (puhekieltä) kuinka
- Kuin kauan siihen menee?
- (puhekieltä) kuinka niin? miksi kysyt tätä/tuota/sitä?
- Oletkos käynyt tänään kotona? – En. Kuin?
Ääntäminen
- IPA: /ˈkui̯n/
- tavutus: kuin
Liittyvät sanat
Rinnakkaismuodot
Aiheesta muualla
- kuin Kielitoimiston sanakirjassa
Konjunktio
kuin
- (vertailukonjunktio) komparatiivisessa vertailurakenteessa vertailtavaa kohdetta edeltävä sana
- suurempi kuin kerrostalo
- käytetään myös vertauskuvassa kuvailtaessa vertauksellisesti
- laulaa kuin ruisrääkkä
- (alistuskonjunktio) esiintyy usein ikään-sanan kanssa; sillä tavalla, että voisi luulla, että (ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta)
- Hän oli (ikään), kuin ei olisi huomannut mitään.
Etymologia
Sana on ku-pronominivartalon monikon instruktiivi. Sana on kehittynyt adverbista konjunktioksi.
Vastineita sukukielissä: karjalan ku ja kui ’kuinka; kun, kuin’, lyydin ku ja kui ’kun, kuin, jos, koska; kuinka’, vepsän ku ja kui ja viron kui ’kuinka; kun, kuin, koska, jos’.
Kuin sanasta on kehittynyt sana kun ja näiden välinen ero on keinotekoinen.
Käännökset
3. ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta
Liittyvät sanat
Rinnakkaismuodot
- (murteellinen) ko
- (vanhahtava) kuni
Idiomit
- kuin vettä vaan - helposti
Substantiivi
kuin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kuu
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 76
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 78