Katso myös: Kurppa |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kurppa | kurpat |
genetiivi | kurpan | kurppien (kurppain) |
partitiivi | kurppaa | kurppia |
akkusatiivi | kurppa; kurpan |
kurpat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kurpassa | kurpissa |
elatiivi | kurpasta | kurpista |
illatiivi | kurppaan | kurppiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kurpalla | kurpilla |
ablatiivi | kurpalta | kurpilta |
allatiivi | kurpalle | kurpille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kurppana | kurppina |
translatiivi | kurpaksi | kurpiksi |
abessiivi | kurpatta | kurpitta |
instruktiivi | – | kurpin |
komitatiivi | – | kurppine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kurpa- | |
vahva vartalo | kurppa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana.[2] Kirjakielessä nimi esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745.[3]
|
afrikankurppa, andienkurppa, celebesinkurppa, eteläamerikankurppa, filippiinienkurppa, heinäkurppa, himalajankurppa, inkakurppa, isokurppa, japaninkurppa, jänkäkurppa, keltajalkakurppa, lehtokurppa, madagaskarinkurppa, molukkienkurppa, riukiunkurppa, rusokurppa, siperiankurppa, suippopyrstökurppa, sundankurppa, tulimaankurppa, töpökurppa, uudenguineankurppa, vuorikurppa, ylänkökurppa