vanha (9) (komparatiivi vanhempi, superlatiivi vanhin) (taivutus)
|
|
|
|
|
Ks. ikäinen |
ikivanha, pikkuvanha, uusvanha, vanhaemäntä, vanhainkoti, vanhaisäntä, vanhakaupunki, vanhapiika, vanhapoika, vanhojenpäivä
vanha (9)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanha | vanhat |
| genetiivi | vanhan | vanhojen (vanhain) |
| partitiivi | vanhaa | vanhoja |
| akkusatiivi | vanha; vanhan |
vanhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhassa | vanhoissa |
| elatiivi | vanhasta | vanhoista |
| illatiivi | vanhaan | vanhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhalla | vanhoilla |
| ablatiivi | vanhalta | vanhoilta |
| allatiivi | vanhalle | vanhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhana | vanhoina |
| translatiivi | vanhaksi | vanhoiksi |
| abessiivi | vanhatta | vanhoitta |
| instruktiivi | – | vanhoin |
| komitatiivi | – | vanhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
vanha
Komea