Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuunnelma | kuunnelmat |
genetiivi | kuunnelman | kuunnelmien (kuunnelmain) |
partitiivi | kuunnelmaa | kuunnelmia |
akkusatiivi | kuunnelma; kuunnelman |
kuunnelmat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuunnelmassa | kuunnelmissa |
elatiivi | kuunnelmasta | kuunnelmista |
illatiivi | kuunnelmaan | kuunnelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuunnelmalla | kuunnelmilla |
ablatiivi | kuunnelmalta | kuunnelmilta |
allatiivi | kuunnelmalle | kuunnelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuunnelmana | kuunnelmina |
translatiivi | kuunnelmaksi | kuunnelmiksi |
abessiivi | kuunnelmatta | kuunnelmitta |
instruktiivi | – | kuunnelmin |
komitatiivi | – | kuunnelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuunnelma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
1928. ”—der”. Kuunnelma ja äänikkö[2]
Niinkauan kuin emme näe radiomme avulla ohjelman suorittajia, niin emmekö voisi käyttää kuulokappalten ja radionäytelmien sijasta sanaa: kuunnelma. Kun on näkemisestä kysymys, sopii näytelmät ja kuvaelmat sekä »näkemiin», mutta kun on kysymyksessä pelkkä kuuleminen, niin kuvaelmat ja näytelmät muuttuvat »kuunnelmiksi» ja »näkemiin» muuttuu (on muuttunut) »kuulemiin».
pienoiskuunnelma, radiokuunnelma