Katso myös: kokko, Kokko, Kökkö |
kökkö (1-A) (komparatiivi kökömpi, superlatiivi kököin) (taivutus)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kökkö | kököt |
genetiivi | kökön | kökköjen |
partitiivi | kökköä | kökköjä |
akkusatiivi | kökkö; kökön |
kököt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kökössä | kököissä |
elatiivi | kököstä | kököistä |
illatiivi | kökköön | kökköihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kököllä | kököillä |
ablatiivi | kököltä | kököiltä |
allatiivi | kökölle | kököille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kökkönä | kökköinä |
translatiivi | kököksi | kököiksi |
abessiivi | kököttä | kököittä |
instruktiivi | – | kököin |
komitatiivi | – | kökköine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kökö- | |
vahva vartalo | kökkö- | |
konsonantti- vartalo |
- |