kokko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kokko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kokko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kokko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kokko on tässä. Sanan kokko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankokko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
- suuri kasa puuta, joka on kerätty polttamista varten; iso nuotio
- Juhannuksena Virtasilla paloi rannassa komea kokko.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkokːo/
- tavutus: kok‧ko
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokko | kokot |
| genetiivi | kokon | kokkojen |
| partitiivi | kokkoa | kokkoja |
| akkusatiivi | kokko; kokon |
kokot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokossa | kokoissa |
| elatiivi | kokosta | kokoista |
| illatiivi | kokkoon | kokkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokolla | kokoilla |
| ablatiivi | kokolta | kokoilta |
| allatiivi | kokolle | kokoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokkona | kokkoina |
| translatiivi | kokoksi | kokoiksi |
| abessiivi | kokotta | kokoitta |
| instruktiivi | – | kokoin |
| komitatiivi | – | kokkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koko- | |
| vahva vartalo | kokko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
juhannuskokko, kokkojuhla, kokkotuli, kokkovalkea, pääsiäiskokko
Substantiivi
- (runokieli, vanhahtava) kotka
- Iski tulta Ilmarinen välähdytti Väinämöinen kolmella Kokon sulalla.
- (murteellinen) joissain murteissa merikotka
Etymologia
Sanaa on arveltu kotka-sanan variantiksi. Toisaalta se voi olla johdos kokka-sanasta, ja merkitsisi ’nokallista’. Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran yhdyssanan osana vuoden 1642 Bibliassa ja itsenäisenä sanana vuonna 1669 Johannes Salmeniuksen onnittelurunossa.[1]
Aiheesta muualla
- kokko Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 227 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X. 68–69, 73