lako

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan lako merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan lako sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten lako sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta lako on tässä. Sanan lako määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananlako määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: lakó

Suomi

Substantiivi

lako (1-D)[1]

  1. viljan tai heinän painuminen maahan (erit. paikallissijoissa)
    mennä lakoon, lakoon mennyt
    olla laossa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlɑko/
  • tavutus: la‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lako laot
genetiivi laon lakojen
partitiivi lakoa lakoja
akkusatiivi lako;
laon
laot
sisäpaikallissijat
inessiivi laossa laoissa
elatiivi laosta laoista
illatiivi lakoon lakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laolla laoilla
ablatiivi laolta laoilta
allatiivi laolle laoille
muut sijamuodot
essiivi lakona lakoina
translatiivi laoksi laoiksi
abessiivi laotta laoitta
instruktiivi laoin
komitatiivi lakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lao-
vahva vartalo lako-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[2]

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

lakovilja, laonkestävä

Anagrammit

kola, loka, olka

Aiheesta muualla

  • lako Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

Substantiivi

lako

  1. lakka

Kroaatti

Adverbi

lȁko (komparatiivi lȁkšē)

  1. helposti

Ääntäminen

  • IPA: /'lâko/
  • tavutus: la‧ko

Adjektiivi

lȁko

  1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Ääntäminen

  • IPA: /'lâko/
  • tavutus: la‧ko

Serbia

Adjektiivi

lako

  1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Adverbi

lȁko (kyrillinen лако)

  1. helposti

Viitteet

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.