lehmä (10)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lehmä | lehmät |
genetiivi | lehmän | lehmien (lehmäin) |
partitiivi | lehmää | lehmiä |
akkusatiivi | lehmä; lehmän |
lehmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lehmässä | lehmissä |
elatiivi | lehmästä | lehmistä |
illatiivi | lehmään | lehmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lehmällä | lehmillä |
ablatiivi | lehmältä | lehmiltä |
allatiivi | lehmälle | lehmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lehmänä | lehminä |
translatiivi | lehmäksi | lehmiksi |
abessiivi | lehmättä | lehmittä |
instruktiivi | – | lehmin |
komitatiivi | – | lehmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lehmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on hämärä, mutta se edeltää kantasuomen aikaa, sillä sille tunnetaan vastine mordvasta, jossa sana merkitsee ’hevosta’.[1] Sana on mahdollisesti länsiuralin aikainen laina kampakeraamikkojen puhumasta muinaiskielestä [2].
|
|
aikalehmä, ayrshirelehmä, emolehmä, hirvilehmä, kantakirjalehmä, lehmäantilooppi, lehmäkauppa, lehmäluku, lehmänkanttura, lehmänkauppa, lehmänkello, lehmänkäännös, lehmänlanta, lehmänläjä, lehmänmaito, lehmänpapu, lehmänpolku, lehmäntatti, lehmärokko, lehmärotu, lehmäturpiaali, lehmävasikka, lihalehmä, luukkulehmä, lypsylehmä, maatiaislehmä, peltilehmä, puhvelilehmä, teuraslehmä
lehmä