Katso myös: liberó, liberò |
libero (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | libero | liberot |
genetiivi | liberon | liberojen liberoiden liberoitten |
partitiivi | liberoa | liberoita liberoja |
akkusatiivi | libero; liberon |
liberot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | liberossa | liberoissa |
elatiivi | liberosta | liberoista |
illatiivi | liberoon | liberoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | liberolla | liberoilla |
ablatiivi | liberolta | liberoilta |
allatiivi | liberolle | liberoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | liberona | liberoina |
translatiivi | liberoksi | liberoiksi |
abessiivi | liberotta | liberoitta |
instruktiivi | – | liberoin |
komitatiivi | – | liberoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | libero- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
italian sanasta libero ’vapaa’
libero
libero m., libera f. (monikko liberi m., libere f.)
libero m. (monikko liberi)
libero
līberō
līberō (I) (akt. prees. inf. līberāre,ind. perf. y. 1. p. līberāvī, part. perf. līberātus) (taivutus)