liina

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan liina merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan liina sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten liina sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta liina on tässä. Sanan liina määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananliina määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Liina

Suomi

Substantiivi

liina (9)

  1. jonkin peitteenä käytettävä kangaskappale, esim. pöytäliina, huivi
  2. kangaskappale, jolla voidaan peittää hiukset, pääliina, huivi
  3. (merenkulku) alle 3 cm läpimittainen punottu tai palmikoitu nuora
  4. kankainen tavaroiden sitomiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu köyttä vastaava nauha, vetoliina, kiinnitysliina, kuormaliina
  5. pitkä köysi, jonka avulla hevosta voidaan juoksuttaa ympyrällä, juoksutusliina
  6. kalaverkon pyytävä osa
  7. (tekstiili) pellava, pellavakuitu, myös hamppu, hampukuidun ja -kankaan nimitys savolais- ja karjalaismurteissa sekä karjalan kielessä ja muissa itäisissä lähisukukielissä

Ääntäminen

  • IPA: /ˈliːnɑ/
  • tavutus: lii‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liina liinat
genetiivi liinan liinojen
(liinain)
partitiivi liinaa liinoja
akkusatiivi liina;
liinan
liinat
sisäpaikallissijat
inessiivi liinassa liinoissa
elatiivi liinasta liinoista
illatiivi liinaan liinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liinalla liinoilla
ablatiivi liinalta liinoilta
allatiivi liinalle liinoille
muut sijamuodot
essiivi liinana liinoina
translatiivi liinaksi liinoiksi
abessiivi liinatta liinoitta
instruktiivi liinoin
komitatiivi liinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina,[1] jolle on rekonstruoitu alkumuoto *līna (vrt. saksan Lein, ruotsin lin. Alkuaan sana on suomessa merkinnyt ’pellavaa’ tai joskus ’hamppua’.[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

alttariliina, arkkuliina, damastiliina, esiliina, hartialiina, heittoliina, hikiliina, ikkunaliina, imeytysliina, joululiina, juoksutusliina, käsivarsiliina, käärinliina, kaitaliina, kantoliina, kateliina, kaulaliina, kerniliina, kiinnitysliina, kolmioliina, kuormaliina, laudeliina, lautasliina, lautasliinarengas, liinaharja, liinaharjainen, liinakko, liinatukka, liinatukkainen, liinavaatteet, nenäliina, nostoliina, pääliina, paperinenäliina, pellavaliina, pitsiliina, pitsinenäliina, pöytäliina, pyyheliina, ruokaliina, taskuliina, tyynyliina, vetoliina, väliliina, villakaulaliina, vyötäröesiliina

Idiomit

  • vetää / lyödä liinat kiinni äkkijarruttaa

Aiheesta muualla

  • liina Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
  2. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 208. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.