Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pellava | pellavat |
genetiivi | pellavan | pellavien (pellavain) |
partitiivi | pellavaa | pellavia |
akkusatiivi | pellava; pellavan |
pellavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pellavassa | pellavissa |
elatiivi | pellavasta | pellavista |
illatiivi | pellavaan | pellaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pellavalla | pellavilla |
ablatiivi | pellavalta | pellavilta |
allatiivi | pellavalle | pellaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pellavana | pellavina |
translatiivi | pellavaksi | pellaviksi |
abessiivi | pellavatta | pellavitta |
instruktiivi | – | pellavin |
komitatiivi | – | pellavine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pellava- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on epäselvä. Varmoja vastineita lähisukukielissä ovat karjalan pellavas, lyydin pelvaz ja vatjan pellovaz. Etäisemmistä sukukielistä on esitetty vastineita, kuten mansin ponal ’hamppu’ ja hantin polõn ’hamppu, nokkonen’, joita Häkkinen pitää arveluttavina. Kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu vuoden 1642 Raamatussa.[2]
kitupellava, pellavahame, pellavakakku, pellavakangas, pellavakuitu, pellavalanka, pellavaliina, Pellavaloimi, pellavaloukku, pellavansiemen, pellavanviljely, pellavapaita, pellavapalttina, pellavapuku, pellavapyyhe, pellavapää, pellavarohtimet, pellavaroivas, pellavatukka, pellavavihko, pellavaöljy, puolipellava