luoko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan luoko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan luoko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten luoko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta luoko on tässä. Sanan luoko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananluoko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Heinää luo’olla
Suomi
Substantiivi
- (vanhahtava) kasa, jossa heinä on niitettynä maassa (kuivumassa)
- Heinät ovat luo’olla.
Ääntäminen
- IPA: /ˈluo̯ko/
- tavutus: luo‧ko
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luoko | luo’ot |
| genetiivi | luo’on | luokojen |
| partitiivi | luokoa | luokoja |
| akkusatiivi | luoko; luo’on |
luo’ot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luo’ossa | luo’oissa |
| elatiivi | luo’osta | luo’oista |
| illatiivi | luokoon | luokoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luo’olla | luo’oilla |
| ablatiivi | luo’olta | luo’oilta |
| allatiivi | luo’olle | luo’oille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luokona | luokoina |
| translatiivi | luo’oksi | luo’oiksi |
| abessiivi | luo’otta | luo’oitta |
| instruktiivi | – | luo’oin |
| komitatiivi | – | luokoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luo’o- | |
| vahva vartalo | luoko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Synonyymit
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- luoko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.